Päivitystä...

Krampus on saanut, ajokuntoni huomioiden, ihan mukavasti ajoa. Käsi on vielä melko heikossa ajokunnossa, ja lisäksi etusormen lasta ja avohaava haittaavat maastorynkyttämistä. Lähinnä olen ajellut helpohkoja polkuja, joissa poikittaista juurta ja pikkukiveä riittää, mutta varsinaiset louhikot olen kiertänyt kaukaa. Myös tämä yhdellä kädellä kirjoittaminen on aika hidasta joten lyhyestä virsi kaunis. Tein myös pseudotieteelliseen vertailun etujousitettuun yhdeksänkiloiseen kisapyörään Planet-X Dirty Harryyn (jatkossa DH) ja koitin muistella viime talven kokemuksia Moonlanderista (M). Krampuksen litkutin "ghetto"-tyyppisesti ja oli kyllä varsin kivuton homma - onnistuu yksikätiseltäkin. Todistettavasti.

Keulan UD-kuitu näyttää iltavalaistuksessa liki harmaalta, vaikka on oikeasti mustaa kuin - no, hiilikuitu...

Muutta laitetaanpas nyt  muutama keskeinen judanssi:

1. Tukevuus

Krampus on tukeva kuin mikä. Oli nopeus tai alusta mikä vaan. Renkaiden painekaan ei juuri vaikuta. DH tuntuu Krampukseen verrattuna löysärunkoiselta Jupiterilta. Tähän samaan tukevuuteen törmäsin Moonlanderissakin, jonka jälkeen tavalliset pyörät tuntuivat hermostuttavan luiruilta. Kyse ei ole niinkään rungosta, vaan suurin osa tukevuudesta tulee leveistä renkaista leveillä vanteilla.

2. Rullaavuus

Krampus rullaa kuin hirvi. Myös matalilla paineilla. Surly on todella onnistunut suunnittelemaan renkaan, joka toimii. Jenkkifoorumilla isot pojat puhuvat "Racing Ralph with steroids", mikä on mielestäni hyvä määritelmä, rullaavuus on samaa luokkaa, niin omituiselta kuin se kuulostaakin. Myös Moonlander rullasi kohtuullisesti kun renkaat pumppasi kivikoviksi. Maastopaineilla ei kannattanut tiellä juuri ajella. Tässä Krampus pesee läskimmät pyörät mennen tullen, ajelu jopa asfaltilla maastopaineilla (0,5-0,7bar, parhaan paineen metsästykseen keskityn kun pumppaus metsässä sujuu paremmin) onnistuu varsin vaivattomasti. Toki tässä DH on voittaja, mutta se ei liene yllätys kenellekään, täysiverinen xc-pyörä xc-renkaineen.

3. Notkeus

Krampus on iso pyörä. Sen huomaa, kun työntää fillaria varastoon tai sieltä pois. Polulla fillari istuu kuin hanska ja etenee samalla intensiteetillä kuin DH:kin. Paitsi että hermostuneisuus jää pois. Ylä- ja alamäkeen yhtä kaikki, hienosti menee. Pitemmällä kuskilla luultavasti notkeusefekti vielä korostunee. Notkeuteen voi vaikuttaa toki myös se, että vaihdoin alkuperäisen teräskeulan tilalle 18mm lyhyemmän, kevyemmän hiilikuitukeulan. Myös 45mm stemmi auttanee asiaa.

4. Mukavuus

Ilmiö on tuttu kaikille läskipyöräilijöille. Rengas "syö sisäänsä" kaikki lapsen nyrkin kokoiset ja pienemmät obstaakkelit. Krampus on huomattavasti mukavampi pyörä polulla kuin hiilikuituinen, 100mm etujoustolla varustettu DH. 

5. Hauskuus

Fillarifoorumilla on puolitoistasataa sivua hehkutusta siitä, miten "oikealla" läskipyörällä suu on korvissa aina ajaessa ja kaikki ihmiset moikkaavat ja velatkin muuttuvat saataviksi. Moonlanderilla ajellessani en voinut yhtyä noihin kommentteihin ja tunsin itseni jotenkin oudoksi, epäkelvoksi yksilöksi, luopioksi. Toki laite meni ihmeellisistä paikoista, mutta suurimman osan ajasta ajaminen ei nyt niin hauskaa ollut - maisema ei vaan vaihtunut riittävällä vauhdilla pikkurattaalla sitkuttaessa. Lisäksi M tuntui ohjaavan itse itseään. En ollut kuski vaan kyytiläinen. Krampuksella olen tullut tutuksi "lenkin jälkeen vielä suihkussakin hymyilyttää" -ilmiöön. Ajamista ei malttaisi lopettaa, millään. Muutaman kerran olen käynyt pikkulenkillä vielä sen jälkeen kun fillarin olen ensin meinanut työntää säilytykseen lenkin jälkeen. Myös DH:lla on hauska ajella kun sillä voi repiä hullua vauhtia polulla maitohapot reisissä. Hiljaa ajaminen ei sitten tarjoilekaan mitään elämyksiä. Krampuksella hauskaa on kaikki - jopa pyörätiellä ajelu. En silti suunnittele Krampuksella pitkiä asfalttilenkkejä - sitä varten on muut laitteet.

Olen päivittänyt fillariin muutaman osan sitten alkukokoonpanon:

Orkkis teräskeula --> Kuitukeula, axle to crown -18mm, kulmat jyrkkenivät n. 1°

Vaahtomuovikahvat --> miellyttävämpi käsivammaiselle (handycap...?)

Voiko maitokaupassa käynti enää mukavampaa olla... Kärryn vetolaite vaati hieman rälläkkää ja lisäpalan hitsausta, jotta muhkea 30,5" rengas mahtuu mukavasti pyörimään...

Ensilenkillä

Aurinkovuoren maisemissa

Tänään ajelin ensilenkin.. laite tuntuu älyttömän hyvältä ja toiminta on herkkää, mutta sen pitemmälle meneviä johtopäätöksiä maastokelpoisuudesta en osaa sanoa.. Käsi on niin heikossa kuosissa, että normaalisti vajaan puolentoista tunnin lenkkiin kulutin kolme tuntia.. tosin pari fotoa tuli räpsäistyä välillä. Mutta sen voin sanoa, että renkaat rullaavat todella herkästi, ei uskoisi että paksuutta on 3tuumaa ja koko renkaan halkaisija 30,5". Hietikkoiset ylämäet nousivat hienosti ja mutalammikotkin menivät kuin sukkasillaan. Todellakin, mikään läskipyörä Krampus ei ole.. herkkyys, notkeus ja ajamisen keveys ovat Krampuksessa huomattavasti lähempänä Dirty Harrya kuin Moonlanderia.

Jotain punaista on vanteiden kevennysreikiin ilmestynyt... Punaiseksi anodisoitua satulaputken klamppia odotellessa...

Projekti: Surly Krampus

Alussa oli...

Marraskuusta saakka myynnissä olleen Lurcherin kauppaamiseen tuli kummasti vauhtia, kun huomasin että vaikka reilusti haarukoissa tilaa olikin, ei Knardia olisi mitenkään mahdollista saada runkoon sopimaan. Lisäksi halusin Knardit kunnon leveille vanteille, eikä millekään "muka" leveähköille valsseille. Viime syksynä Lurcheriin tekemäni Kris Holmin Freeridet ovat 47mm leveät, eli vain kolme milliä jää uupumaan Surlyn Rabbit Holeen. Lisäksi KH:t ovat sikatukevat ja ladukkaat kiekot. No pitihän Renkaita ja vanteita asennella ristiin ja tehdä tutkimuksia fyysisistä ulottuvuuksista.. Alla muutama pseudotieteellinen  mittaus:

Kuvassa vasemmalta:
Knard + Kris Holm --> Knard + Crest --> Kris Holm + Rocket Ron 2.25"

Knard + Kris Holm Freeride 29"

Knard + Kris Holm Freeride 29"

Knard + Crest 29"

Knard + Crest 29"

Rocket Ron 2.25" + Kris Holm Freeride 29"

Rocket Ron 2.25" + Kris Holm Freeride 29"

Rautaa

Kävin noutamassa rungon Helsingistä Foxcompista - vai oliko se Shockterapy.. no joka tapauksessa Lauri teki hienoa jälkeä valmistellessaan runkoa ohjainlaakerin ja keskiön asennusta varten. Ja kyllähän tuosta valmistelusta hyötyä olikin, hitsauksessa emäputki oli menettänyt muotoaan jonnii verran..

Emäputki ylhäältä...

...ja alhaalta

No kun sitten olisi tarkoitus Krampustella seuraavat 150 vuotta kesät talvet, niin ajattelin ruostesuojata rungon sisäpuolelta. Jo aiemmin kasaamani Moonlanderin suojasin lähiautotarvikeliikkeen kotelosuojalla kun myyjä osasi niin vakuuttavin sanakääntein kehua tuotteensa erinomaisuutta. Liemi on helppo suihkuttaa putkien sisälle pakkauksessa mukana tulevalla pitkällä muovipillillä. Haju on hirveä ja mönjä tarttuu joka paikkaan, joten toivottavasti ruostevetiset läikät pyörän alla voidaan tällä teknokemian saavutuksella siivota ennaltaehkäisevästi.

Suoja-ainetta ei säästelty. 

 Sitten tietty pakolliset puntaroinnit. Heavy metal..

Koodia][{€€$£$£@£

Värimaailmaksi valikoitui puna-vihreä, oikeastaan siksi, kun Superstarilla ei ollut mustaa headsettiä hyllyssä.. En ole oikein koskaan jaksanut paneutua värikoodailuun, fillari on ajamista varten prkl. Snörenin näköiset jarruletkut ja vaijerin kuoret ovat naurettavia. Usein värikoodatun fillarin kuskit ovat itse koodaamisen, tai ainakin jonkinlaisen uudistumisprosessin tarpeessa kun auringon polttamat varusteet ovat nähneet tuhansia rapakoita ja vaatteet haihduttaneet ämpärikaupalla hikeä. Rumat ne jarruletkuilla koreilee.

Tulipa sekin todistettua, että fillarin kasaaminen ja Knardien litkuttaminen ghetto-tubeleksiksi onnistuu yhdellä kädellä. Muutama viikko sitten sirkkelissä telotusta vasurista ei paljon apua ollut. Kaikki sormet ottivat terään osumaa ja nimetön meni rytäkässä irtipoikki ja etusormi muuten vaan poikki..

Tällä kädellä annetaan enää ylänelosia

 ...samasta syystä sarvipäinen taruolentoni saa ensimmäiset kuukaudet selvitä ilman etujarrua. Eiköhän etujarrutin löydy syksyn tullen jo tangosta.

 Edelleen tapaturman takia varsinainen maastorytyytys siirtyy syksyyn ja tarkoitus olisi ajella kuntouttavasti helppoja metsäautoteitä ja soraväyliä.

Kuva ei tee oikeutta Krampuksen renkaille
- verrokkina olevat 2.25" Rocket Ronit näyttävät
 livenä sirkkelin teriltä Knardin donitsimaisen
olemuksen rinnalla.