Pukinsarvinen p..kele

Tämän kesän ensimmäinen maantielenkki tuli ajettua tänään. Sirkkelissä tuunattu käsi ei ole kestänyt aiemmin vaihdekahvoissa roikkumista, mutta tänään kaikki tuntui onnistuvan. Olen myös yrittänyt ohjelmoida pääkoppaani uutta proseduuria, jonka mukaan ajattelin loppukesän ajella. Uuuden toimintamallin mukaan pääasiassa tulee olemaan hauskanpito.. tai oikeastaan epämukavuuden ja tylsyyden välttäminen. Hommassa pitäisi olla jotain järkeä jotta tuloksena olisi miellyttävä olotila, eikä fillarointi alkaisi maistumaan puulta.

Epämukavuuden välttämisellä en tarkoita sitä, etteikö lenkillä saisi kärsiä. Päin vastoin, lenkillä pitää kärsiä, ja vieläpä oikein kunnolla. Esimerkiksi tämän päivän lenkillä kärsimystä piisasi niin, että välillä oikein kirosin että pitääkö sitä tälläkin pyörän p..llä kihnuuttaa näitä ylämäkiä.  Jonkinlaisen aavistuksen ajoreitistäni saa alla olevasta gps-träkistä. Eli yhtä ja samaa ylämäkeä ylös alas ja vieläpä samalla vaihteella koko ajan. Alamäkeen huimalla kadenssilla ja ylämäkeen sitten vähemmän huimalla.

Vältyinkö epämukavuudelta? No en totisesti. Mutta, homman pointsi on se, että tunnin rypistyksellä sain jalat siihen kuntoon, että tiesin ajaneeni. Ja mikä tärkeintä, myös päässä tuntui hyvältä. Jos olisin pyöritellyt kolme tuntia tasavauhtista lenkkiä, olisin toki kerännyt kilometrejä ihan eri tavalla, mutta tuloksena olisi ollut melko turhanpäiväinen lenkki. Kovin montaa kolmetuntista lenkkiä ei viikossa viitsi tehdä, sen sijaan tunnin rypistyksen voin tehdä milloin vaan.

Totta kai pitkiä lenkkejä tarvitaan, jos aikoo pyöräilijänä pysyä jonkinlaisessa kunnossa. Mutta niitä kun on tahkonnut aikansa, ne alkavat muuttua melko arkiseksi pyörittelyksi. Suomen luonto ja ilmasto onneksi huolehtii siitä, että maisema muuttuu. Talvella tuo kolmen tunnin lenkki saattaa kilometreinä mitattuna olla varsin vaatimaton, mutta suorituksena "pään sisällä" tarkasteltuna vuoden tähtihetkiä. Pitkät lenkit aion jatkossa tehdä maastopyörällä jotta homma olisi mukavaa.

Oikeastaan äärimmäinen, hetkittäinen epämukavuus on siis epämukavuuden välttämisen kannalta suorastaan välttämätöntä. Etkö ymmärtänyt? Ei se mitään, en minäkään, onneksi minun ei tarvitse olla sepustuksistani vastuussa. Ja tämä ei ole harjoitteluohje... kaukana siitä. Mutta ensi kerralla, kun on tullut aika kärsiä pyörän selässä, kannattaa se tehdä kunnolla.