perjantai 13. joulukuuta 2013

BKOOL - ja olenhan minä.

Varsin kryptinen otsikko sisältää "nokkelan" sanaleikin, jos joku ei sitä sattunut huomaamaan. Otsikon alun "Bkool" vihjaisi Amerikan englanniksi käsiteltävän aiheen sisältävän jotain viilentävää, mutta siiitä tässä ei todellakaan ole kyse. Sen sijaan kerron tässä ihmelaitteesta, joka saa ihmisen hikoilemaan kuin pieni porsas (sori vaan kaikki blogia lukevat pienet porsaat).

Kun pyöräilyblogia kirjoitellaan, niin paljastettakoon että noinkin "viileän" tuotemerkin taakse kätkeytyy harjoitusvastus. Se kansanosa, joka pitää hiihtoa ainoana oikeana kuntoilumuotona Suomen talvessa, voikin sitten lopettaa lukemisen tähän. Jos vielä jatkat lukemista ja harjoitusvastus on vieras kapine sinulle, voin lisätä tietämystäsi muutamalla seikalla.

Mikä on traineri?


 Eli tarkoitus on ajella omalla polkupyörällä sisätiloissa. Harjoitusvastus kiinnitetään pyörään, tai oikeastaan pyörä kiinnitetään vastukseen siten, että takarengas pyörittää mekaanisesti, ilman virtauksella,  magneetilla tai sähkömoottorilla jarrutettua rullaa. Jarrutusvoima tuntuu polkimissa polkemisen raskaammaksi muuttavana vastuksena. Tällä pyritään simuloimaan ulkona tapahtuvaa "oikeaa" pyöräilyä mäkineen, vastatuulineen ja ryhmässä ajettavine peesausapuineen. Oikeasti harjoitteluvastuksella ajaminen on melko tylsää hommaa, ja motivaatio pyritäänkin löytämään harjoitusohjelmista, joilla talven pimeydessä hangataan kunto kohdalleen. Näin kevätauringon koittaessa ei tarvitse aloittaa pyöräilykautta aivan nollilta ja kisakuskit pääsevät kisaamaan kohtuullisesti treenanneena. Pelkällä hiihtelyllä kun ei pyöräilykuntoa rakenneta, vaan isot pojat kertovat myös laji- tai lajinomaisen harjoittelun olevan tärkeää.

No miksi ei kuntopyörällä voi ajella? Voihan sillä, mutta useimmiten perusmallin kuntopyörässä, tai hienommissa ergometreissa ajoasento muistuttaa Jopon selässä kyhnäämistä, sillä erotuksella että jalat ovat puolen metrin etäisyydellä toisistaan. Kesällä kun oman maantiepyöränsä ajoasennon on saanut viilattua ultratehokkaaksi, on samalla setillä mukava ajaa myös sisällä. Toki on olemassa Wattbikea sun muuta härveliä, mutta niiden hankintahinnalla voi viettää viikon perheloman Uunoilemalla Epsanjassa. Voihan Wattbikella ajella salilla tai sellaisen voi myös vuokrata talvikaudeksi. Kyse on kuitenkin hieman eri asiasta.

Trainerilla, jolla vastus tuotetaan sähköisesti, voidaan jarruvoimat vakioida ja kalibroida siten että laitteesta saadaan ulos erilaista dataa; nopeus, takrenkaasta mitattu teho, joka ilmoitetaan yleensä Watteina ja muilla antureilla myös kadenssit ja sykkeet. Sähköisesti saadeltynä vastusta voidaan myös säätää ja näin simuloida erilaisia maaston nousuja ja laskuja ym. muuttujia. Sisällä vastuksella harjoitellessa olosuhteet ovat aina vakiot, joten harjoitusohjelmat voidaan räätälöidä hyvinkin tarkkaan.

BKool on traineri... oikeastaan virtualinen sellainen.


BKOOL on siis harjoitusvastus. Mutta varsinainen idea härvelissä onkin se, että sen voi kytkeä tietokoneen kautta verkkoon, ja siitä edelleen kaikkien laitten omistajien reaaliaikaiseen yhteisöön. Palvelussa voi asettaa itselleen tavoitteita ja laite, tai jokin (tuskin kuitenkaan oikea ihminen) laatii harjoitusohjelman ja harjoituskalenterin kunhan on suorittanut "kuntotestin". Tavoite voi olla vaikkapa 3kg painonpudotus tai 100km aikaan xx:xx  kolmen kuukauden kuluessa. Kunnon parantuessa myös harjoitusohjelma elää ja voit saavutta erilaisia kuntotasoja lähinnä tunnin maksimitehojen perusteella, eli niin kutsutulla ftb-testillä. Tuotetut tehot tietysti jaetaan kuskin painolla ja näin saadaan tuo kaikkien pyöräilystä vähänkään enemmän kiinostuneiden maaginen W/kg lukema.

 Näitä minun pohdintojani ei kannata pipo turhan tiukalla lukea, virheitä voi olla, en todellakaan ole mikään asiantuntija.

Itse harjoittelu tehdään ajamalla ja katselelmalla samalla tietokoneen ruudulta videokuvaa tai korkeusprofiilia varustettuna reaaliaikaisella suoritusdatalla, ja tietokone ANT+ tiedonsiirtoprotokollan mukaisesti keskustelee trainerin kanssa lisäten vastusta aina ylämäkiin ja toisaalta keventäen vastusta esimerkiksi myötätuuliosuuksilla. Harjoituksia voi laatia itsekin, perustana on joitakin valmiita malleja velodromille, intervallitreeniin, alppinousuihin ja aika-ajoon. Harjoitukseen voi myös lisätä robotteja, joita voi käyttää peesiapuna tai muuten vaan kirittäjänä, näiden kuntotason kun saa myös määrittää samalla seitsemänportaisella asteikolla. Parasta boteissa on, että ne voi myös nimetä itse. Miltä kuulostaa voittaa nakin mitalla Tom BOTnen tai Alberto BOTnador. Suosittuksi botiksi on myös muodostunut tempokuski Many Tortin. Myös Lance on kohdannut kostoni ankaruuden kun kyykytin tätä alppirinteellä.


... tai oikeastaan BKool on yhteisö


En ole koskaan käyttänyt Facebookia, mutta yhteisötoiminto lienee samanlainen, eli voi perustaa ryhmiä ja lähetellä kaverikutsuja ja kirjoitella seinälle ja olla muutenkin virtuaalisesti olemassa. Omalle ryhmälleen voi myös lähetellä porukkalenkkikutsuja. Myös kilpailujen järjestäminen onnistuu - kaikilla kun on käytössä sama tehdaskalibroitu traineri. Pieniä heittoja tehonmittauksessa voi tietysti olla, mutta ulkomaisten testien perusteella BKool on melko tarkka, ainakin kun pysytään alle 10% jyrkkyyksissä ja normaaleissa rengaspaineissa. Tätä on tutkinut ansioikkaasti ainakin dcrainmaker käyttäen vertailulaitteena Powertappia ja SRM-mittaria. Heitot olivat muutaman prosentin luokkaa. Teknofriikit saavat edellä mainitusta blogista muutenkin aimo annoksen teknistä tietämystä kun blogaajan tietämys trainereista ja tehon mittaamisesta yleensäkin on hieman korkeammalla tasolla.

...ja mobiilisovellus


Bkoolin mobiilisovelluksen voi ladata myös älypuhelimeensa. Tällä appsilla träkätyt, siis ulkona ajetut reitit siirtyvät suoraan verkkopalveluun,  ja niitä voi sitten ajella trainerilla joko yksin tai yhdessä. Vastus säätyy maastonmuotojen mukaan, ja kokemukseni perusteella toiminta on melko hyvää jopa näillä Suomen "alpeilla". Mitään tiedonsiirtoja ei siis tarvitse tehdä; ennen ulkona ajettavaa lenkkiä napsautetaan träkkäys päälle ja reitti siirtyykin palveluun "että heilahtaa". Kännykkäsofta muistuttaa aika lailla Stravaa, Endomondoa tai Sports Trackeria, näitä palveluita taitaa olla jo melko hyvänlainen tarjonta tavalliselle Androidin hiplaajalle.

...ja kilpailualusta


Tosiaan, palvelussa voi ajaa kilpaakin joko omalla suosikkireitillään tai Alpe´d Huezin nousussa. Siinä tulee laitettua efforttia ihan eri tavalla polkimeen kun edessä painelee Luigi Italiasta tai Per Eerik  Norjasta. Eri ryhmien jäsenille on olemassa monipäiväisiä etappikilpailuja, ja esimerkiksi Vueltan voi ajaa ihan oikeasti kilpaa videoiduilla reiteillä. Videon sijaan voi myös ajella Google Earthin kartalla joka tuo maastonmuodot ihan mukavasti esiin ja ylämäen päälle kiipeäminen välillä jopa tuntuu siltä kun punnertaisi porukkaa karkuun tiukassa alppinousussa.

Itselleni BKool on tuonut kummasti motivaatiota sisäpyöräilyyn. Varsinkin kisaaminen ihan oikeita vastustajia vastaan virtuaalisesti on todella koukuttavaa hommaa ja eipä paljon ole tullut mitään varsinaisia treenejä tehtyäkään kun reidet tulessa on ajeltu ylös-alas Italian ja Espanjan vuoria. Välillä on otettu norskeista ja manoloista mittaa myös omalla takapihan reitillä. Myös ihan oikean, elämäni enimmäisen kaverin olen saanut kun Marco Italiasta pyysi minua kaverikseen. Voi tätä riemua.

Kärsimättömänä sitä meikäläinen entinen sisäpyöräilyn halveksujakin odottaa, että milloin pääsee taas hiki päässä ajamaan kilpaa. Valittavana on huima määrä erilaisia reittejä ympäri maailmaa, lähinnä kuitenkin euroopasta, osa videokuvalla varustettuna ja osa Googlen maastooissa. Jos itse avaa "kilpailun" saa valita juuri itselleen profiililtaan parhaan radan. Vaikka miten luulee olevansa vedossa, on joukossa aina niitä joilla maksimitehot pyörivät varsin kunnioitettavissa lukemissa.

Toki järjestelmässä on heikkoutensakin, esimerkiksi nettipalvelun omaksuminen monipuolisuudessaan ottaa, tai ainankin itseltäni otti, aikansa. Palvelun suunnittelu ja rakenne ei Autodeskin kasvatille auennut ihan heti, nyt jo jotenkin pärjäilen. Jos jotenkin onnistuu sössimään harjoituksen teon, ei sitä saa poistettua vaan aika parantaa haavat.. Harjoituksia on palvelussa paljon, joten virheet peittyvät pölyyn melko pian, mutta olisihan se "delete session" ihan kiva olla... Palvelussa jäseniä tuntuu olevan pääosin Espanjasta ja Italiasta, jonkin verran Norjasta ja Tanskasta. Olisinkohan kymmenkunta suomalaista löytynyt kun oikein etsin. Härveli ei tarvitse nettiä välttämättä kaiken aikaa, esimerkiksi suosikkiharjoituksensa voi ladata suoraan koneelle asetettavaan ohjelmaan. Harjoituksia ei kuitenkaan ilman nettiä voi luoda. Itse operoin mokkulalla 3G verkossa ja vauhti tuntuu riittävän. Ilman nettiä käyttö on kuitenkin älytöntä, siihen hommaan varmasti löytyy parempiakin vempaimia.

Laitteiston ostin Hi5Bikesta Helsingin Herttoniemestä, ja hintaa oli hieman alle viisi sataa. Itse lysti maksaa n.8€ kuukaudessa, ja siihen rahaan saa harjoitusohjelman, testauksen, videoreitit, Googlen Earthiprofiilit, appsin ym. Kaksi ensimmäistä kuukautta ovat ilmaisia, ja nyt kun olen joutunut koukkuun, ymmärrän kyllä miksi. Korkeahkosta hankintahinnasta huolimatta koen saaneeni hyvän vastineen rahoilleni.
Palveluun voit käydä tutustumassa täältä.

Vaikka kaikki muu onkin virtuaalista, niin tuska ja polte reisilihaksissa on erittäin todellista, ja sitähän se pyöräily parhaimmillaan on, kärsimystä.




1 kommentti:

Juuso kirjoitti...

Kiitos arvioinnista. Ensi viikolla pitäisi löytyä yksi suomalainen kuski lisää :)
Hi5bikes oli laskenut hintaa vielä 100€ lisää niin olihan tähän viikonlopun harkinnan jälkeen lähdettävä.