Murre pyöräilyä

Jostain syystä murtella kirjoitetut jutut saavat sappeni kiehumaan. Olen ihmetellyt syitä, jotka saavat muuten normaalin ihmisen tuottamaan kirjoitettua tekstiä, joka kuunneltuna vaikuttaa oikeinkin mukavalta ja soljuvalta, mutta luettuna myötähäpeä ja lukemisen vaikeus saavat sisällön hämärtymään. Tekstin viimeisen lauseen luettuaan huomaa unohtaneensa kaiken lukemansa tai ainakaan ei ole ymmärtänyt puoliakaan. Ehkä muita ihmisiä asia ei ehkä närästä ja luultavasti olen ongelmani kanssa yksin. Asiaa on/ei ole (viivaa yli tarpeeton) ehkä auttanut lapsuudessa pohjanmaan tasangoilla kuultu ja puhuttu Keski-Pohjanmaan murre. Tai siten mullokin vaa lukkihärö.

Syöte MTB:ssä sain taas arvokasta kisataktista oppia, joka kylläkin liittyy vahvasti tähän murreasiaan. Ajelin nimittäin liki puoleenväliin herrasmiehen perässä, joka oli savolaisen tai kainuulaisen murteen taitaja, tai näin ainakin puutteelisella lingvistiikan tajullani sijoitin puheenparren murrekartalle. Puhuttuna tuo murre soljuu mukavasti ja niipä keskustelussa oma ilmaisu helposti rajoittuu muutamiin keskustelua ylläpitäviin murahduksiin ja hyminöihin.

Seuraava esimerkidialogi käytiin kesken kilvanajon 60km matkalla,  kohtuullisen kovaa ajettiin (täysiä siis).

- Nyt tulloo paha
- hmm
- Aeka pehemiää o
- jep
- Saatana ku män piot renkkaesta
- (hiljaista puhinaa ja ähinää)
- No kyllä se siitä noussoo, ota sinä oikialta
- ääh
- Arvvooppa, mitä söin uamupalalla?
- Nii?
- Perunamuussia ja muikkua, ukki paesto ja sano että otahan nii jaksat
- (huohotusta)
- No olihan pehemiä paekka, loppu onnii alamäkkee
- Niin..

Tässähan siis ajettiin polulla ollut pehmeä mutakko. Ei sen kummempaa. Normaalisti anaerobisen kynnyksen ylitettyään kestävyysurheilja ei enää pysty puhumaan edes puuskuttaen, mutta ainakaan esimerkin henkilöllä ei puhe eikä veto katkennut hetkeksikään.  Itsellä ei puhuminen ollut ihan ensimmäisenä mielessä kun sykkeet huitelivat anakynnyksen paremmalla puolella..  Siinä jutustellessaan samalla kaveri veti minutkin kilpailun puoliväliin saakka hyvävoimaisena, kiitosta vaan.

Eli arvokasta kisataktista oppia tässä on se, että älä ainakaan jututtamalla yritä parempikuntoista vaarojen kasvattia väsyttää. Jos ei ajamalla,niin ei sitten millään.