Uutta kalustoa

Sikäli tunnustaudun jo heti kättelyssä pötypuheen esittäjäksi, että kalustohan ei ole enää uutta. Olen vain aina halunnut aloittaa blogitekstin näillä sanoilla. Yleensä omassa aikaperspektiivissäni kolmeviikkoinen pyörä on jo teini-iän kynnyksellä. Mutta ei tällä kertaa, sillä nyt olen löytänyt fillarin, jossa yhdistyy monia tavoittelemiani ominaisuuksia. Tähän mennessä olen ajanut peräjäykällä fillarilla oikeastaan kahdesta syystä; tehokkuus ja keveys. 

Molemmista päistään joustava kuitu-Cube

Tehokkuus

Maastopyörällä kihnuttaminen polkemisen tahtiin vellovalla jousituksella on sekä rasittavaa että väsyttävää. Varsinkin ylämäkeen spurtatessa notkuminen syö ison osan polkemisen tehokkuudesta. Kun tehoreservit ovat varsin rajoittunutta sorttia, ei noita pyörää eteenpäin kiidättäviä watteja haluaisi millään käyttää iskarin pituuden muuttamiseen. Jäykkäperäisessähän ei tätä ongelmaa ole - perä kun ei jousta, niin tehot siirtyvät takapyörään mukisematta. Cubessa jousituksesta ja vaimennuksesta huolehtii Foxin CTD kepakko. Kolmiasentoinen kykin toimii hienosti, ja kulloiseenkin ajotilanteeseen löytyy aina sopiva asetus. Itse olen ahkera vivun käyttäjä, vaikka tuntuu että suurin osa kuskeista tyytyy käyttämään kerran itselle hyväksi todettua vivun asentoa. Edellinen kokemukseni on täysjoustosta, jossa oli Foxin RP2 iskari, eli lukitus ja propedal -asetus. Lukituksen käyttö aiheutti suorastaan kengurupallomaisen menon ja propedal muutti iskarin jähmeäksi. Ei hyvä. Cube kiipeää iskarin "Climping" -asetuksella kuin jäykkäperäinen, kun taas alamäkeen mennään "Descent" -asetuksen syödessä turhat röykyt. Tasamaan polkuajoon taas "Trail" -asento joustaa mukavasti, mutta mahdollistaa silti tehokkaan etenemisen. Jousto säästää kummasti kuskia, kun ei tarvitse jatkuvasti levitoida reisilihasten voimalla muutama sentti satulan yläpuolella. Kerta kaikkiaan hyvin runkoon että kuskin painoon simmitetty iskari.

Keveys

Cube painaa hieman yli kymmenen kiloa. Suurin piirtein kilon enempi kuin Dirty Harry. Itse asiassa Cuben alkuperäiskokoonpanosta säästyi vain runko, ohjainlaakeri, kammet ja keula. Muut osat ryöväsin Törkyharrista. Kun kerran löytää mieleisensä osat, ei niistä viitsi hevillä luopua. Harri puolestaan jatkoi uudelle omistajalleen varusteltuna Cuben ajamattomilla, joskin tasoltaan hieman matalammilla osasilla. Näin täysijousitetun kaksysin paino kestää vertailun jopa sarjan huippumalleihin, joiden hintalapun ensimmäinen numero on vitonen. Fillarin ja kiekkojen keveys vaikuttaa seitsemänkymmentäkiloisella kuskilla huomattavasti enemmän kuin satakiloisella. Niinpä yhdessä tehokkaan jousituksen avulla Kuutio tuntuukin nousevan ylämäkeen yhtä vaivattomasti kuin Dirty Harry.

Mitoitus

Cube on rungoltaan lähes kaksi senttiä lyhyempi kuin aikaisemmat pyöräni. Tämä tuntuu lisääntyneenä ketteryytenä ja helpompana hallittavuutena. Toisaalta fillari ei ole enää niin voimakkaasti "Silmät kiinni ja täysiä päin" -tyyppinen, kuin esim. Lurcher. Ahtaissa paikoissa kiemurtelu ei enää tuota tuskaa, vaan meno on melkein kuin aikoinaan 26" -kiekoilla.

Jäykkyys

Molempien päiden läpiakselit tekevät pyörästä todella jäykän. Jopa niin jäykän, että ensimmäistä kertaa olen huomannut kiekkojen löysyyden. Runko muistuttaa jäykkyydeltään OnOnen Lurcheria, joka oli myös varsinainen mallioppilas jäykkyyden suhteen. Vaikka uusia standardeja tulee ja fillarit muuttuvat jatkuvasti spesifimmäksi, en osaa olla akseleiden mukanaan tuomasta jäykkyydestä millään tavoin harmissani.

Se huono puoli fillarissa on, että kaluston kehittyessä selitykset muuttuvat aina vaan huonommiksi kun kalustossa ei parantamisen varaa juuri ole.